Kommentera utvärdering

Arvosteluperusteet ovat yksi kilpailuohjelman tärkein kohta ja kilpailijat lukevat sen hyvin tarkasti. Siksi arvosteluperusteet pyritään yleensä kiteyttämään niin, että kilpailijan on niiden kautta mahdollista saada hyvä kuva ehdotusten arvioinnista. Liian pitkää listausta pitäisi tässä kohtaa välttää ja sisällyttää yksityiskohtaiset tavoitteet kilpailutehtävän kuvaukseen, ei arvosteluperusteisiin.

Huomiota voisi kiinnittää myös eri liikennemuotojen välisiin "vaihtopisteisiin". Iso osa alueen asukkaista ei kuitenkaan tule asumaan kävelymatkan päässä juna-asemasta tai Hgi:n seudulle matkaavista bussilinjoista vaan kulkevat asemalle alueen sisäisellä joukkoliikenteellä (syöttöliikenne), pyörällä, tai autolla. Silloin pitäisi vaihtamisen liikennevälineestä toiseen olla helppoa, turvallista ja toimivaa.

Esimerkiksi oikeasti turvallinen polkypyörän säilytyspaikka asemalaiturin välittömässä läheisyydessä olisi kova juttu.

Alueen arvostuksen ja haluttavuuden tulisi myös olla yhtenä kriteerinä.

Olen ehdottanut joitain muokkauksia ja täsmennyksiä teemaan 3 (Ainutlaatuinen ympäristö ja maisema). Lähetin ne suoraan järjestäjille. koska niitä on vaikea saada tähän kommenttikenttään.

Eri teemojen välillä näyttää olevan päällekkäisyyttä, esim. teeman 2 'Elvyttävyys & Terveellisyys & Turvallisuus' pääkriteeri on samantyyppinen kuin jotkut teeman 3 kriteerit. Joten on katsottava eri teemat ja kriteerit yhdessä. Voisi esim. laatia matriisin, jossa teemat ja kriteerit, jolloin nähtäisiin missä on päällekkäisyyksiä.

Mauri Tommilan kommenttiin liitteyn, olisiko ajateltavissa, että teemat ja pääkriteerit olisvat varsinaisia arvosteluperusteita kilpailuohjelmassa ja tarkentavat määritelmät ('alakriteerit') tulisivat kilpailutehtävän kuvauksessa?

4-teemaan (eko- ja energiatehokuus) voisi vielä lisätä tukeutumisen joukkoliikenteeseen sekä tarkentavina joukkoliikenteen käytön houkuttelevuuden, liityntäliikenteen ja liikkumisketjut (esim. pyöräily - joukkoliikenne). Teema 3:n (ainutlaatuinen ympäristö ja maisema) nykyinen sisältö kuuluisi 4:n alle. 3:een voisi sijoittaa juuri alueen arvostuksen ja haluttavuuden, individualismin toteutettavuuden, alueen identiteetin, brändin ja imagon kehittämisen sekä alueen olemassaolevan maiseman ja topografian hyödyntämisen.

Mielenkiintoista nähdä millainen on maalaismainen raideliikennekaupunki jossa on helppo elää tasapainoista elämää ja mahdollisuus metsästää monikulttuurisessa ympäristössä jonka perinteiset kulttuuriympäristön arvot säilyvät.
Mielenkiintoista nähdä osaako palkintolautakunta priorisoida paremmin, tässä halutaan KAIKKI. Eikö "inspiroiva ainutlaatuinen tarina" olisi riittänyt"? Kilpailijalta saattaa hävitä oma inspiraatio kun tehtävän kritteerit on annettu näin tarkkaan. Lisäksi osa kriteereistä ovat sellaisia, että ne voidaan lisätä tekstinä mihin tahansa kaupunkisuunnitelmaan. Miksei arvostelukriteereissä ole mitään arkkitehtuuriin tai kaupunkirakennustaiteeseen liittyvää? Tämä on ilmeisesti kuitenkin arkkitehdeille suunnattu kilpailu kun SAFA on mukana?

Arton kommenttiin liittyen kysyisin: Miten arvioidaan (tai mitataan) suunnitelman (kilpailuehdotuksen) perusteella alueen arvostusta ja haluttavuutta? Kysymyshän on ominaisuuksista, jotka muotoutuvat alueen rakentumisen myötä. Ehkä se on mahdollista esimerkiksi julkisen keskustelun kautta, mutta miten se toteutettaisiin. En siis usko, että asiantuntijajury yksinään pystyy näitä arvioimaan.

Matala hiilijälki syntyy myös vähemmällä kulutuksella. Kaupunkitilojen ja rakennusten monikäyttöisyydellä ja oikealla mitoituksella on myös huomattava rooli. Esim. mahdollisuus kestäviin elämänkaariasuntoihin ja alueen joustavuus ikärakenteen muuttuessa voisivat olla hyviä lisäyksiä arvosteluperusteisiin. Jatkona aiempaan kommenttiini väitän vielä että asukkaiden tulevaa elämäntapaa tai -laatua ei voi ennalta määritellä kaupunkisuunnitelmassa. Tästä löytyy historiasta lukuisia esimerkkejä. Sen sijaan joustavuus joka mahdollistaa myös ennalta arvaamattomat globaaliset elämäntavanmuutokset on tärkeää. Tietty monimuotoisuus, ennalta arvaamattomuus, vapaus ja "sotkuisuus" kuuluu usein osana niihin alueisiin joihin hakeutuu asukkaita jotka haluavat itse vaikuttaa omaan ympäristöönsä. Sibbesborgin alueen kaltainen alue tulisi toteuttaa ns. avoimella kaavoituksella vasta kun osa tulevista asukasryhmistä on tiedossa. Tässä mielessä arvostelukriteereitä voisi redusoida rankalla kädellä.

Yhtenä arviointikriteerinä joukkoliikenteen toimivuudesta voisi käyttää:

a) keskimääräistä matka-aikaa julkisilla alueen sisältä Hgin:n rautatientorille

b) keskimääräistä matka-aikaa julkisilla liikennevälineillä (odotusaikoineen) paikallisiin ostos- ja muihin palvelukeskittymiin.

En kyllä ole ihan varma voiko tämän toteutumista mitenkään mitata tai arvioida järkevästi suunnitelmavaiheessa. Ainakin suunnitelmissa pitäisi olla kannanotto sille miten suunnitelma tukee Hgin raideliikenteen syöttöliikennettä ja toisaalta alueen sisäistä joukkoliikennettä.

Rakennetaan täysin ruutukaavalla(1km,jako)niin kauvan kuin asiakkaita riittää.siinä säästyy luonto eikä tarvi puhua enää tiivistämisestä.kaikki on niin lähellä kuin olla voi.

mim,kilpailija,vastaan kun tiedän ihan omakohtaisesti millainen on maalaismainen raideliikennekaupunki,se on niin että poistetaan alueelta maalaismaisema(lehmät,laitumet,toimivien yksiköiden elinmahdollisuudet,koska näistä ei saa rahaa eikä toimivaa bisnestä ainakaan niille jotka niitä maailman kalleimpia asuntoja rakentaa ja myy)joten julistetaan kilpailu jotta kuntalaiset ja muut tavalliset kadunpaaraajat tuntevat itsensä tärkeäksi ja huomioonotetuksi.sitten pakkolunastetaan yksityismaat,tehdään kaava rakennusliikkeiden tehokkuus ajattelun pohjalta tyyliin paljon tehokkaasti mahdollisimman kovaan myyntihintaan,ai niin myydään vielä koko hoito telvisioon kattos pitäähän siellä kämpässä olla siihen isoon taulutelvisioon olla nyt ainakin yksi diili ohjelma töllisteltäväksi.kun luulen että ei sitä pakolla jätettyä hoitamatomta puistoplänttiä ruostuvine kuuluisan taiteilijan peltilehmineen kauvaa viitsi katsoa

Missään nimessä ei saa enään rakentaa matalakerrostaloja ja rivareita, ne vievät kaiken maa-alueen ulkoilulta ja virkistäytymiseltä ja aina pitää lähteä autolla juoksu tai hiihtolenkille!!!!

25-30 kerroksia kerrostaloja 3 kappaleen ryhmiin ja väliin viheralueet, parkkipaikat talojen alle, kuntosalit ja saunat katolle, hiihtoladuille ja poluille pitää päästä talon kellarista suoraan, venelaituri kävelymatkan päässä,,,siinä alkais olla Luxoria ja alkuperäistä maastoa jäis vielä runsaasti eläimistölle. Eikä missään missään nimessä erillisiä huoltorakennuksia ja autotalleja, koska ne vievät kaiken maapohjan vaan tällaiset tilat tulee sijoittaa kerrostalojen pohjakerroksiin, joissa kukaan ei kuitenkaan halua asua.

"Maalaismainen raideliikennekaupunki". Mielenkiinnolla seuraan tätä keskustelua ja koetan tilata sen jostain.

Raideliikenne ei välttämättä tarkoita (vain) junaa. Olen itse aktiivisena kevyen PRT-liikenteen esiinmarssia jouduttamassa, ja se sopii tiheään asuttuun maaseutukaupunkiin siinä missä betonilähiöönkin.

Eli löytyisikö ongelmaan vastaus avaamalla raideliikenteen määritelmää hieman? Kuvia löytyy yrityksemme sivuilta: www.bmdesign.fi . Ajamaan pääsee aikaisintaan 2014. :)

Asko
puuhapää
BM Design Oy